lauantai 24. helmikuuta 2024
Varovoi harhaoppeista maailmassa levittäviä opetuksia
Enkeli ja Herra Jesus lähettivät viestin Valentinalle Papagnalle Sydneyssä, Australiassa 16. helmikuuta 2024
Varhain aamulla rukouksen aikana Angeluksen aikaan enkeli ilmestyi ja sanoi: "Tule mukaani."
Yhtäkkiä enkelin ja minun ollessamme kauniissa puutarhassa, joka oli vihreää ja niin tuoreetta että voit inhaleerata puhtaan tuoretta. Se oli niin kaunis, monenlaisilla pensas- ja saniaislajeilla.
Kun saapuimme, näimme Herra Jeesuksen keskustelevan ryhmän pyhimysten kanssa. Huomasin, että hän ei ollut onnellinen, sillä hänen kasvoillansa oli hyvin surullinen ilme. Sitten hän jätti alueen ja eristyi jotakin vihreää kasvustoa. Hän istui tuolille päänsä hieman alennettuna ja kämmenet ylös päänsä rukouksessa. Hän halusi olla yksin.
Enkeli sanoi: "Sinun on menettävä sinne ja lohduttava häntä. Nähdä kuinka surullinen hän maailmasta, joka hylkää hänet ja on niin synnillistä."
Tuolloin lähdin lähemmäs Herraamme Jeesusta. En halunnut sekaantua hänen rukouksiinsa ja levähdykseensä.
Joukaisin eteenpäin hänelle ja sanoin: "Kunniat Sinulle, Herrani Jeesus."
Sanoessani tätä häiritsin hieman Herraamme syvistä ajatuksista.
Kysyin: "Herrasi, miksi olet niin surullinen?"
Hän ei vastannut.
Sitten sanoin hänelle: "On suuri ryhmä lapsia ja äidejä odottamassa siunausta."
Hän katsoi ylös niin kuin olisin häirinnyt häntä ja sanoi: "Oh, kyllä, kyllä, teen sen sinulle."
Näin suuren ryhmän odottamassa sivulla. Tunsin, että tämä ryhmä oli vielä elossa maalla.
Herra siunasi heidät ja hänestä tuli hieman iloisempi.
Me molemmat katsoimme lapsia, kun hän sanoi: "Nähdä nämä lapset, kun he ovat aikuisia ja kasvanut, jotkut tulevat hyviksi ja jotkut eivät."
"Valentina, minun lapsi, janon. Anna minulle lasi vettä."
Enkelin ohjauksesta menin pieneen luolaan, jossa oli lähdevesi. Täytin lasin tällä kristallinkirkkaalla vedellä ja anoin sen Herraamme Jeesukselle.
Herra Jesus otti vedenlasin ja käveli pois puutarhan toiseen osaan istumaan. Hän oli vielä hyvin surullinen.
Sitten enkeli alkoi kertoa minulle: "On nunnan, joka kiertää paikasta paikkaan ja kertoo ihmisille kuinka tärkeä hän on ja sanoo heidän olevan lähetetty Vatikaanista. Hän luulee olevansa hyvin tärkeä levittäen erilaisia opetuksia."
Kun enkelin ja minun puhuimme tämän nunnan, yhtäkkiä hän ilmestyi eteen meidän. Hänen hiuksensa olivat harmaat ja sidottu takana, ja huomasin että hän ei kantanut nunnan asua. Hän oli onnellinen kun piti käsissään suurta metallisia astiaa täynnä mansikoita.
Enkeli ja minä seisomme sivulla, katsoen mitä tämä nuna aikoisi tehdä. Selkänsä toisiaan vasten, Herra istui korotettuna ja katseli yhteen suuntaan kun taas nunna istui matalammalla lyhyellä etäisyydellä Hänestä, katsellen vastaiseen suuntaan.
Täällä nunnalle oli paljon ylenpalttista, kun hän sanoi Herrallemme: “Katso kuinka hyvät hedelmät minulla on!”
Minun havaintojeni mukaan suurin osa hedelmistä oli mädänneitä. Minä sanoin enkelille: “Niiltä näyttää, että ne ovat mädänneet ja hyödyttömät.”
Nunnan jälkeen käsi etsii läpi mädänneiden hedelmien löytämään yhden mansikan, joka ei ollut niin huono antaa Herrallemme. Hän löysi sen, nosti ja kiersi ruumiinsa yrittäen asettaa hedelmän Herran lasiin vettä. Herra ei liikkunut — hän ei tunnustanut häntä eikä ottanut vastaan tarjoustaan. Hän ei tarjonnut lasiaan hänen edessään, eikä hän voinut saavuttaa sitä.
Tunnistaen ettei voi saavuttaa Herran lasia, nunna työnsi mädänneen hedelmän suuhunsa ja nieli sen.
Hän oli täynnä ylenpalttisuutta — ylpeästi ja tiukasti pitäen kiinni mädännestä hedelmästä. Hän toisti jatkuvasti, että hän on Vatikaanista.
Hymyillen ja jatkaen ylenpalttisuuttaan, hän sanoi: “Minulla oli hyvä tehdä tämä matkan Vatikaanista tänne. Minä olen suuri siellä ja hyvin tärkeä.”
Enkelin mukaan Herra haluaa paljastaa kaiken tämän sinulle, jotta voit nähdä mitkä asiat ovat totta ja mitkä valhetta.